Lausunto 2018

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry:n lausunto luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 2018

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry kiittää lausuntopyynnöstä liittyen esitykseen laiksi eläinten hyvinvoinnista ja haluaa lausua seuraavaa.

Yleistä

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura ry on tieteellinen seura, joka kokoaa yhteen monitieteisen yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisen eläintutkimuksen kentän tutkijoita. Seuran jäsenistö koostuu muun muassa oikeustieteiden, politiikan tutkimuksen, sosiaalitieteiden, filosofian ja kulttuuritieteiden asiantuntijoista. Seuran hallituksen pyynnöstä lausunnon on valmistellut seuran jäsenistä koostuva työryhmä – OTT Tarja Koskela, VTM Saara Kupsala, FM Annika Lonkila ja YTM Salla Tuomivaara.

Seuran näkemyksen mukaan esityksen tavoitteet ovat hyviä, mutta tuotannolliset ja taloudelliset tekijät syrjäyttävät eläinten hyvinvoinnin edistämisen etenkin tuotantoeläinten kohdalla, ja näin lakiesitys ei yllä tavoitteisiinsa. Lakiesityksen tavoitteena on modernisoida eläinten hyvinvoinnin sääntely vastaamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa käsitystä eläinten asemasta ja suojelutarpeesta, mutta lakiesityksen tarjoamat vähäiset parannukset tuotantoeläinten hyvinvointiin ovat ristiriidassa suhteessa siihen asennekehitykseen, joka on ollut havaittavissa yhteiskunnassamme. Esimerkiksi Eurobarometrien (2007 ja 2016) mukaan suomalaisten huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista on voimistunut. Viimeisimmän Eurobarometrin (2016) mukaan jopa 90 prosenttia suomalaisista toivoo tuotantoeläinten hyvinvointia suojeltavan nykyistä paremmin. Lisäksi lain kyky aidosti edistää eläinten hyvinvointia – sen ensisijaista päämääräänsä – heikkenee, kun laki edelleenkin sallii eläinten liikkumista ja käyttäytymistä voimakkaasti rajoittavat pitomuodot, kuten porsitushäkit, maidontuotantoa varten pidettyjen lehmien ja hiehojen kytkemisen sekä turkiseläinten ja munivien kanojen pidon häkeissä.

Lakiesitykseen sisältyy tärkeitä myönteisiä uudistuksia, jotka edistävät eläinten hyvinvointia. Myönteisiin uudistuksiin sisältyvät esimerkiksi vaatimus eläinten mahdollisuudesta toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan, emakoiden tiineytyshäkkien ja lihantuotantoa varten pidettyjen nautojen kytkemisen kieltäminen, vaatimus kivunlievityksestä kipua aiheuttavien toimenpiteiden yhteydessä, eläinjalostusta koskevan säännöksen tarkentaminen ja selkeyttäminen sekä luonnonvaraisten eläinten näytöskäytön kielto. Osa uudistuksista jää kuitenkin puutteellisiksi. Etenkin kivunlievitystä koskevaan pykälään ei ole kirjattu vaatimusta tehokkaasta kivunlievityksestä, johon sisältyy puudutus. Seuran näkemyksen mukaan pelkästään tulehduskipulääkityksen antaminen porsaiden kastraation yhteydessä ei ole hyväksyttävää, vaan lakiin tulee kirjata vaatimus puudutuksesta kirurgisen kastraation yhteydessä. Lain tulee myös edistää porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luopumista. Myös eläinjalostusta koskevaan pykälään sisältyy tulkinnanvaraisia ilmaisuja, mikä voi vaarantaa tehokkaan puuttumisen hyvinvoinnille haitalliseen jalostukseen.

Seuran näkemyksen mukaan tutkimusnäyttöä eläinten pito- ja hoitomuotojen hyvinvointivaikutuksista on huomioitu verrattain vähän lain perusteluteksteissä. Lakiesityksen vaikutuksia eläinten hyvinvointiin on arvioitu yleisperusteluissa hyvin puutteellisesti saatavilla olevan tutkimustiedon valossa. Tutkimustiedon sivuuttaminen ja elinkeinon intressien korostuminen näkyvät esimerkiksi siinä, että samaa eläinlajia voidaan kohdella hyvin eri tavoin eri käyttömuodoissa (esim. lihantuotantoa ja maidontuotantoa varten pidetyt naudat).

Tuotannollisilla ja taloudellisilla tekijöillä perustellaan etenkin tuotantoeläinten hyvinvoinnille aiheutettua haittaa. Tämä perustelu jää kuitenkin epäselväksi poikkeussäännöksessä 39 § koskien maidontuotantoa varten pidettävien lehmien ja hiehojen kytkemistä. “Selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista” -raportissa (2014) todetaan, että uusien parsinavetoiden investointituen lopettaminen ei aiheuta merkittäviä kustannuksia maidontuotantosektorille, sillä uusien parsinavetoiden rakentaminen on vähentynyt marginaaliseksi (s. 44). Lisäksi selvityksessä kuvataan, kuinka parsinavetoiden lukumäärä vähenee vuosi vuodelta pihattojen yleistyessä. Hyvin pitkällä siirtymäajalla parsinavetoiden kiellon kustannusvaikutukset maidontuotantosektorille vaikuttavat pieniltä. Tämän pohjalta jää epäselväksi, mitkä ovat ne tuotannolliset ja taloudelliset syyt, jotka perustelevat lypsylehmien ja hiehojen kytkemispoikkeusta. Lain tarkoituksen perustelussa korostetaan hyöty-haittapunninnan tärkeyttä, mutta tässä esityksen kohdassa punninnan perustelut jäävät puutteellisiksi: miksi lehmille ja hiehoille voidaan aiheuttaa merkittävää haittaa hyvinvoinnille, kun parsinavettakiellon kustannusvaikutukset maidontuotantosektorille ja yhteiskunnalle näyttäisivät jäävän pieniksi.

Seuran näkemyksen mukaan eläinasiavaltuutetun virka tulee kirjata lakiin. Eläinasiavaltuutettu riippumattomana toimijana on erittäin keskeinen, kun yhteiskunnallisesti sovitellaan yhteen erilaisia eläimiin liittyviä intressejä ja eläimistä saatua tutkimustietoa. Eläinasiavaltuutetun riippumattomuus tulee taata siten, että virka on budjetiltaan ja tavoitteenasettelultaan itsenäinen ja institutionaalisesti eriytetty niistä valtionlaitoksista, joiden tehtäviin kuuluu eläimiä hyödyntävien elinkeinojen edistäminen. Viranhaltijalla tulee olla käytössään tukenaan myös muuta henkilökuntaa. Riippumattoman eläinasiavaltuutetun toimenkuvaan tulisi kuulua eläinpolitiikan sekä eläinten hyvinvointilain toimeenpanon ja valvonnan tehokkuuden seuraaminen eläinten intressien näkökulmasta sekä raportoida säännöllisesti seurannan tuloksista. Eläinasiavaltuutetun viran perustaminen tukisi kehitystä, jossa eläinten intressien edustus institutionalisoidaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Pitkällä tähtäimellä eläinten aseman parantaminen edellyttää, että yhteiskunnallisen päätöksenteon eri tasoilla on mukana eläinten intressejä edustavia valtuutettuja tai asiamiehiä (esim. Garner, R. 2016. Animals, Politics and Democracy. Teoksessa Garner, R. & O’Sullivan, S. (toim.) The Political Turn in Animal Ethics). Riippumattoman eläinasiavaltuutetun viran perustaminen olisi myös askel siihen suuntaan, että eläinpolitiikkaa kehitettäisiin ja seurattaisiin itsenäisesti, ilman kytköstä elinkeinojen edistämiseen.

Sekä kotimaiset että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kansalaiset pitävät tärkeänä eläinten mahdollisuuksia ulkoilla ja toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. Lisäksi tutkimusten mukaan kansalaiset suhtautuvat kielteisesti tuotantoeläinten liikkumista ja käyttäytymistä voimakkaasti rajoittaviin pitomuotoihin. (Esim. Bergsta et al. 2017, Kupsala et al. 2011, Sato et al. 2017, Spooner et al. 2014, Yunes et al. 2017.) Vastaavasti Eurobarometrien mukaan (2007 ja 2015) suomalaisista yhä suurempi osa toivoo parempaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin suojelua. On ensisijaisen tärkeää, että kansalaisten näkemykset tuotantoeläinten hyvinvoinnista välittyvät myös lain vaatimuksiin.

Myös kansainvälisen eläinpolitiikan kehitys kuvastaa muuttuneita asenteita eläimiin ja eläinten hyvinvointiin. Mikäli poikkeukset tuotantoeläinten osalta toteutetaan lakiesityksen mukaisesti, Suomi jää selvästi jälkeen eläinten hyvinvoinnin politiikan edelläkävijämaista. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Alankomaissa ja Sveitsissä vaaditaan paikallispuudutusta tai anestesiaa porsaiden kirurgisen kastraation yhteydessä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen on kielletty, ja Norjassa ja Tanskassa ne kielletään siirtymäajan jälkeen kokonaan. Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä on kielletty porsitushäkit. Turkistarhaus on kielletty 12 Euroopan maassa. Lisäksi muun muassa Norjassa turkistarhauskiellon parlamentaarinen käsittely on käynnissä.

Pykäläkohtaiset kommentit

 1 luku

Yleiset säännökset

 1 § Lain tarkoitus

 Lakiesityksen mukaan lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta. Lisäksi lain tarkoituksena on lisätä eläinten kunnioitusta ja hyvää kohtelua.

Seuran näkemyksen mukaan lain tarkoitukseen tulee kirjata eläinten kunnioittamisen edistäminen itseisarvoisina olentoina. Itseisarvo on mainittu vain lain perusteluteksteissä, mitä seura ei pidä riittävänä. Useissa maissa, esimerkiksi Norjassa ja Hollannissa eläinten itseisarvo on kirjattu lakiin. Myös Ruotsin lakiehdotuksessa puhutaan eläinten itseisarvosta, ja Sveitsin eläinsuojelulaissa korostetaan, ettei eläin ole esine. Itseisarvon kirjaaminen lakiin kuvaa eläinten moraalista asemaa tuntevana ja tietoisena olentona, ei esineenä tai pelkkänä materiaalina ja omaisuutena. Itseisarvon jättäminen lakitekstin ulkopuolelle antaa vaikutelman, ettei lainsäätäjällä ole valmiutta tunnustaa eläinten itseisarvoa, vaan eläin nähdään yhä ensisijaisesti ihmisen toimien kohteena, jota ihmisen sille antama arvo määrittää.

3 luku

Eläinten kohtelu

16 § Toimenpiteiden tekijä ja kivunlievityksen käyttö

Kivuliaiden toimenpiteiden kohdalla lakiesityksen perusteluissa mainitaan vain tulehduskipulääkityksen antaminen porsaiden kastroinnin yhteydessä. Tutkimustiedon perusteella porsaiden kastroinnin yhteydessä tarvitaan sekä puudutusta että pidempiaikaista kipulääkitystä, ja tämän tulisi olla myös laissa asetettu kivunlievityksen taso kirurgisen kastraation yhteydessä.

4 luku

Eläinten hoito

22 § Ruokinta ja juotto

Lakiesityksen mukaan eläinten tulisi saada sopivassa määrin hyvälaatuista vettä tai muuta juotavaa. Seura ei pidä vaatimusta riittävänä, sillä eläimillä tulee olla mahdollisuus juoda aina kun tuntevat siihen tarvetta. Lakiin tulee kirjata, että eläimille on oltava jatkuvasti tarjolla hyvälaatuista juomavettä.

26 § Eläinjalostus

Eläinjalostusta koskeva säännös ei määritä tarpeeksi konkreettisesti viranomaisen toimintavelvollisuutta ja toiminnan ulottuvuutta. On erittäin tärkeää, että valtioneuvoston asetuksella määrätään tarkemmin jalostukseen liittyvistä säännöksistä, jotta viranomaisille varmistetaan todellinen mahdollisuus – ja velvollisuus – puuttua hyvinvointiongelmia aiheuttavaan jalostukseen. Valtioneuvoston asetuksessa olisi myös tarpeen ottaa kantaa uusiin jalostusteknologioihin (kuten alkionsiirtoihin liittyviin hormonihoitoihin, superovulaatioon, ja suoraan munasarjoista poimittujen alkioiden käyttöön) ja niiden hyvinvointivaikutuksiin.

Pykälän 26 toisen momentin ensimmäisen kohdan sanamuoto on ongelmallinen. Siinä todetaan, että eläintä ei saa käyttää jalostukseen, jos “käytettävä jalostusyhdistelmä aiheuttaa todennäköisesti jälkeläiselle sellaisia sairauksia tai muita ominaisuuksia, jotka heikentävät eläimen fyysistä tai psyykkistä toimintakykyä […]”. Pykälän sanamuoto mahdollistaa sellaisten eläinten jalostamisen, joiden hyvinvointi ei ole heikentynyt verrattuna edelliseen sukupolveen, mutta hyvinvointihaittoja silti ilmenee. Pykälän sanamuotoa on muutettava tältä osin, esimerkiksi seuraavaan muotoon “[…], sellaisia sairauksia tai muita ominaisuuksia, jotka vaikuttavat negatiivisesti eläimen fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn”.

Pykälässä 26 ja sen perusteluissa käsitellään myös jalostuksen suhdetta eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen ja psyykkisiin ominaisuuksiin. Pykälässä todetaan, että eläimen mahdollisuus käyttäytyä lajityypillisellä tavalla tulee jalostuksessa säilyttää. Samalla lain perusteluissa kuitenkin esitetään, että eläimen tulee soveltua psyykkisiltä ominaisuuksiltaan pitojärjestelmäänsä. Voidaan perustellusti kysyä, onko eläinten edes mahdollista sopeutua kaikkiin pitojärjestelmiin (esimerkiksi turkistarhauksessa). On eettisesti kyseenalaista, että eläimiä jalostetaan hyvin kauaksi lajityypillisestä olemuksestaan, vain jotta ne soveltuisivat hyvinvointinäkökulmasta ongelmallisiin pitojärjestelmiin. Lakiluonnos on tältä osin sisäisesti ristiriitainen ja sen perusteluita on selkeytettävä.

Pykälän 26 perusteluissa esitetään, että hyvinvointihaittaa aiheuttavia ääripiirteitä omaavien eläinten käyttäminen jalostukseen on sallittua, jos tarkoituksena on jälkeläisten ominaisuuksien parantaminen tältä osin. Tämä virke tulee poistaa perusteluista, sillä se mahdollistaa sairaiden ja huonosti voivien eläinten käyttämisen jalostusprosessissa. Se, että lisääntymisestä ei koidu näiden eläinten jälkeläisille merkittävää hyvinvointihaittaa, ei ole eläinsuojelullisesta näkökulmasta riittävää. Tunnetusti hyvinvointiongelmista kärsiviä jalostuslinjoja ja rotuja ei tule käyttää jalostuksessa lainkaan, ei edes alkioina tai siemenenä yllä mainitussa ominaisuuksia parantavassa tarkoituksessa.

Jalostussäännöksen perusteluissa kuvataan: “Liian tiheästi toistuva tai liian nuorena tai vanhana tapahtuva lisääntyminen voi vaarantaa erityisesti naaraspuolisen eläimen hyvinvoinnin.” Perusteluissa nostetaan esimerkiksi narttujen tiheä pennuttaminen koirien pentutehtailussa. Seuran näkemyksen mukaan samaa ajattelua tulee soveltaa myös tuotantoeläimiin. Esimerkiksi lypsylehmille on tärkeää asettaa asetuksella hyvinvointia edistävä poikimaväli ja alin sallittu siemennysikä.

5 luku

Eläinten pitopaikka

34 § Pitopaikan yleiset vaatimukset

Pykälässä 34 säädetään, että eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Tämä on kannatettava kirjaus ja periaate, jonka toteutuminen on välttämätöntä eläinten perushyvinvoinnin takaamiseksi. Onkin äärimmäisen ongelmallista, että myöhemmissä pykälissä näistä yleisistä vaatimuksista sallitaan poikkeukset niin emakoiden, hiehojen kuin lypsylehmienkin kohdalla. Näiden eläinten ei sallita toteuttaa edes kaikkein keskeisimpiä käyttäytymistarpeita, vaan niiden pitäminen kääntymisenkin estävissä rakenteissa sallitaan.

38 § Pysyvän pitopaikan yleiset vaatimukset

Pykälän alussa esitetään selkeä kuvaus eläimen pysyvän pitopaikan vaatimuksista: Sen on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin. Eläintä ei myöskään saa pykälän mukaan pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla. Seuraava pykälä kuitenkin vesittää tämän pykälän merkityksen salliessaan useat poikkeukset tuotantoeläinten kohdalla.

39   §  Poikkeukset pysyvän pitopaikan vaatimuksiin

Pykälässä 39 esitetyt poikkeukset vesittävät pykälän 38 tarkoituksen. Pykälän 39 poikkeukset tarkoittavat, että lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pitäminen ja emakoiden ja ensikoiden pitäminen porsitushäkeissä olisi jatkossakin sallittua. Tiineytyshäkkien pitkäaikainen käyttö kiellettäisiin todella pitkällä, 15 vuoden siirtymäajalla. Tiineytyshäkkien käyttöön annetaan tämänkin jälkeen neljän päivän poikkeusmahdollisuus. Hevosten sekä muiden nautojen kuin lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pito kiellettäisiin viiden vuoden siirtymäajalla. Nämä erot pysyvän pitopaikan vaatimuksissa jopa saman eläinlajin sisällä osoittavat, että lain sisältöä määrittää hyvin voimakkaasti tuottajien etu, ei tieteellinen tutkimustieto ja ymmärrys eläinten lajityypillisistä käyttäytymistarpeista.

Tutkimustiedon pohjalta on pidettävä perusteltuna, että eläimen pitäminen kääntymisen estävässä parressa tai häkissä kiellettäisiin laissa. Vain tilapäinen, esimerkiksi sairaudenhoidollisesta syystä tapahtuva kytkeminen, on sallittava poikkeuksella. Esimerkiksi siirtymäkauden aikana tällaisissa tuotantomuodoissa pidettäville eläimille on taattava päivittäinen jaloittelumahdollisuus sekä ulkoilumahdollisuus ainakin kesäkaudella. Liikkumisen merkitys sekä eläinten fyysiselle terveydelle että yleiselle hyvinvoinnille on huomattava. Parressa tai emakkohäkissä pitäminen rajoittaa ja estää liikkumisen ohella eläimen kehonhoitoa sekä eläinten välisiä sosiaalisia suhteita. Porsimishäkin käytön salliminen on hyvin ongelmallista, sillä kyse ei ole vain eläimen normaalin käyttäytymisen estämisestä, vaan sen normaalin toiminnan estämisestä synnyttämisen aikana. Myös jo synnyttäneelle eläimelle olisi taattava mahdollisuus poikastensa hoitoon, mikä ei porsimishäkissä ole mahdollista. Seuran näkemyksen mukaan porsitushäkit tuleekin kieltää siirtymäajalla. Myös lypsylehmien ja hiehojen kytkeminen tulee kieltää siirtymäajalla.

Valtion on tuettava mahdollisimman nopeaa siirtymistä vanhoista liikkumisen estävistä eläintenpitoratkaisuista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta kestäviin ratkaisuihin. Lakiluonnokseen kirjattu siirtymäaika tiineytyshäkkien kiellossa ei ole perusteltu. Siirtymäaika päättyy ehdotuksen mukaan vasta vuonna 2036.

11 luku

Valvonta ja tietojen julkisuus

75 § Valvonta

Valvonnan yleisistä periaatteista säädetään esityksen 75 §:ssä. Sen mukaan valvontaviranomaisen on järjestettävä valvonta niin, että se on laadukasta ja tehokasta. Esityksen perustelujen mukaan laadukas ja tehokas valvonta tarkoittaa hyvin järjestettyä valvontaa. Tältä osin viitataan siihen, että lainsäädännön noudattamatta jättämiseen puututaan viipymättä ja suhteellisuusperiaate huomioon ottaen riittävin keinoin. Lisäksi perusteluissa todetaan, että valvonnan tehokkuus edellyttää riskiperusteisuuden huomioon ottamista. Esityksen 2 momentissa viitataan EU:n valvonta-asetukseen. Valvonta-asetusta ei kuitenkaan millään tavalla avata. Esityksessä ei myöskään edellä mainittuja viittauksia tarkemmin perustella, mitä tarkoitetaan hyvin järjestetyllä valvonnalla. Näin valvonnan yleiset periaatteet jäävät kovin vaillinaisiksi ja avoimiksi. Se, mitä tarkoitetaan valvonnan laadukkuudella ja tehokkuudella tulee kirjoittaa auki. Toimiva valvonta ei voi jäädä kunkin viranomaisen itsensä tulkittavaksi. Laadukkaalle ja tehokkaalle valvonnalle tulee säätää tietyt kriteerit (hyvän eläinsuojeluvalvonnan kriteereitä on analysoitu esimerkiksi Tarja Koskelan väitöskirjassa Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa, s. 40-44).

Aikaisemmin aluehallintovirastolle kuulunut alueellinen eläinsuojeluvalvonta siirtyy esityksessä maakunnille. Esityksessä säädetään valvonnan suunnittelusta, tarkastuksesta, tiedonsaantioikeudesta, läsnäolo-oikeudesta, avustajan ja asiantuntijan käyttämisestä ja ilmoitusvelvollisuudesta, mutta siitä, mikä tai mitkä viranomaiset maakunnissa valvontaa suorittavat, ei säädetä mitään. Se on joka tapauksessa selvää, että vastikään käyttöön otettu valvontaeläinlääkärijärjestelmä loppuu uuden lain myötä. Näin ollen on olemassa vaara, että eläinsuojeluvalvontatehtäviä tehdään maakunnissa erilaisella koulutus- ja osaamispohjalla. Eläinten hyvinvoinnin arviointi edellyttää kuitenkin usein eläinlääketieteellistä koulutusta, joten on välttämätöntä, että eläinsuojeluvalvontaa suorittavat jatkossakin virkaeläinlääkärit. Laissa eläinten hyvinvoinnista tulee yksilöidysti säätää maakunnissa valvontaa suorittavista viranhaltijoista.

Muut kommentit

Lakiin tulee kirjata valtion velvollisuus edistää kansalaisten ja kuluttajien tietoa eläinten hyvinvoinnista ja eläinten eettisestä asemasta. Esimerkiksi Sveitsin eläinten hyvinvointilaissa valtiota velvoitetaan huolehtimaan siitä, että suuri yleisö on informoitu eläinten hyvinvoinnin kysymyksistä. Kansalaisten ja kuluttajien tietoisuuden lisääminen vaatii tuekseen yhteiskunnan rahoittamaa tutkimusta eläinten hyvinvoinnista ja eläinten asemasta. Eläinten hyvinvointitutkimus on ollut riippuvainen eläimiä hyödyntävien teollisuudenalojen rahoituksesta. Vahvistamalla yhteiskunnan tutkimusrahoitusta eläinten hyvinvointiin kohdistuvaan tutkimukseen, yhteiskunnan saatavilla on enemmän riippumatonta tutkimustietoa eläimistä. Tietoisuuden lisääminen edellyttää myös sitä, että yhteiskunnan varoilla tuetaan tutkimustiedon levittämistä ja popularisointia. Tutkimustiedon levittämiseen erikoistuneen yksikön institutionaalinen riippumattomuus elinkeinojen edistämisestä tulee turvata.