Gradukilpailu 2023

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seuran vuoden 2023 gradukilpailun voittaja julkistettu

Gradupalkinnon voitti Jenni Peltola pro gradu -työllään Ovelat ketut, arat jänikset, vihollissudet ja viimeiset karhut. Eläimet muisteltuina toimijoina metsästysaiheisessa postikyselyaineistossa. (Turun yliopisto; Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos 2021)

Arviointiraati koostui kolmesta arvioijasta: Taija Kaarlenkaski ja Outi Ratamäki Itä-Suomen yliopistosta ja Nora Schuurman Turun yliopistosta. 

Arviointiraati kiittää YKES:in hallitusta luottamuksesta tässä innostavassa mutta haastavassa tehtävässä. Opimme paljon uutta tutkielmista, ja vaikutuimme siitä, kuinka lupaava ja hieno yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen tila Suomessa on juuri nyt.

Kilpailun yhdeksän pro gradu -tutkielmaa vuosilta 2021–2022 on tehty kuudessa yliopistossa ja monipuolisesti eri oppialoilla (taidehistoria, etnologia, kulttuurintutkimus, arkeologia, markkinointi, psykologia, aatehistoria ja kielentutkimus). Töiden taso oli hyvä, ja raati saattoi ilokseen havainnoida humanistis-yhteiskunnallisen eläintutkimuksen monitieteisyyttä, joskin tieteenalojen laaja kirjo toi myös omat haasteensa arviointiin.

Työt olivat ansiokkaita monin eri tavoin. Ihmistieteellisen eläintutkimuksen kysymyksiä, näkökulmia ja käsitteitä tuotiin rohkeasti ja oivaltavasti tutkimusaloille, joilla eläimiin liittyviä kysymyksiä tai lajienvälisiä suhteita ei ole aiemmin keskitetysti käsitelty. Samalla töissä näkyi sekä kotimaisen että kansainvälisen eläintutkimuksen kirjallisuuden tuntemus. Tutkielmissa tarkasteltiin eläinten merkityksiä muun muassa kielitieteellisinä ilmiöinä ja arjessa rakentuvina kumppanuussuhteina. Myös eläinten toimijuutta ja oikeuksia pohdittiin useissa töissä, sekä menneinä aikoina että nykypäivässä. Eläinten osallisuus ihmisten yhteisöissä, käytännöissä ja maailman hahmottamisen tavoissa näyttäytyy yhä moninaisempana. Myös tieteellisen kirjoittamisen konventioita reflektoitiin ja uudistettiin, hakien vaikutteita esimerkiksi ihmisen ja muun luonnon suhdetta käsittelevistä taidenäyttelyistä. Monet työt antoivat raatilaisille uutta ajattelemisen aihetta, ja yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen rajojakin koeteltiin ottamalla tarkasteluun esimerkiksi mikrobeja.

Voittajatyön valinta ei ollut helppo tehtävä, ja keskustelun jälkeen raati päätyi Jenni Peltolan etnologian pro gradu -tutkielmaan, joka on tarkastettu Turun yliopistossa. Työn aiheena on eläinten muistelu ja eläinten toimijuus metsästysaiheisessa postikyselyaineistossa. Tutkielmassa on hyödynnetty vuonna 1966 järjestetyn Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen postikyselyn tuottamaa aineistoa, jossa on kerätty tietoa 1900-luvun alussa katoamassa olleista metsästysmenetelmistä eri puolelta Suomea. Peltola on muodostanut tutkielmansa aineiston eläimiä sekä eläinten ja ihmisten suhteita kuvaavista muistoista ja kertomuksista, ja eläinlajeista tarkempaan tarkasteluun valikoituivat kettu, jänis, susi sekä karhu. 

Peltola on onnistunut rakentamaan työlleen hyvän tutkimusasetelman, jossa teoreettiset näkökulmat, metodiset valinnat ja tiedonintressi muodostavat toimivan kokonaisuuden. Erityisen arvokkaana raati piti tapaa, jolla Peltola on lähestynyt vanhaa aineistoa nykyajan eläintutkimuksesta käsin. Aineiston äärellä hänen oivaltava havaintonsa oli, että moni kyselyyn vastaaja ei vastannut ainoastaan suoraan kyselylehtisen pyydystysmenetelmiä käsitteleviin kysymyksiin, vaan lähti kirjoituksissaan sivupoluille. Kuvaukset sisälsivät muistoja ja kuvauksia eläimistä ja ihmisten ja eläinten välisistä suhteista, eivätkä ainoastaan kuvauksia erilaisista metsästystavoista. Nämä sivupolut osoittautuivat rikkaaksi joskin haastavaksi tarkastelun kohteeksi. Itse analyysissa Peltola on keskittynyt eläinten toimijuuden kuvauksiin ponnistaen pääasiassa latourilaisesta toimijaverkkoteoriasta, unohtamatta kuitenkaan muita, eläinten omiin kokemuksiin perustuvia tulkintoja toimijuudesta. Tutkimusasetelma on kunnianhimoinen, sillä eläinten toimijuudesta voi olla haasteellista löytää viitteitä muistitietotutkimuksen metodein. Näistä haasteista huolimatta Peltola on onnistunut tekemään oivaltavia havaintoja ja tulkinnut löydöksiään uutta ymmärrystä luovalla tavalla. Hän on myös ansiokkaasti pohtinut kriittisesti omia subjektiivisia ennakkokäsityksiään ja kuvaa, millaisia haasteita ne voivat tutkimuksen tekijälle aiheuttaa aineistoa analysoidessa.  

Arviointiraati painottaa vielä, että tutkielmassaan Peltola on sekä tuottanut arvokasta tietoa menneisyyden suhteista villieläimiin Suomessa että soveltanut humanistis-yhteiskunnallista eläintutkimusta uudella, ennakkoluulottomalla tavalla. Raati onnittelee voittajaa.