Oletus, jonka mukaan moraali perustuu rationaalisen pohdinnan varaan, on dominoinut länsimaista filosofiaa ja myös eläinetiikkaa. Niin sanottu affektiivinen käänne on tarjonnut tuulta tämän oletuksen kritisoinnille ja esittänyt, että moraaliset arvot sekä periaatteet perustuvat usein ei-rationaalisten syiden, kuten tunteiden, varaan. Luento käsittelee tunteiden roolia eläimiin kohdistuvissa moraalikäsityksissä ja pyrkii samalla jäsentämään, miten tunteiden ja järjen välistä kuilua voi eläinkysymyksen kautta kaventaa. Se nostaa esille erityisesti kaksi tunnetta, empatian sekä häpeän, ja arvioi näitä Simone Weilin sekä Iris Murdochin tarjoaman tarkkaavaisuuden filosofian näkökulmasta. Tavoitteena on löytää kosketuspintoja tunteiden ja reflektion välille tavalla, joka avaa uusia pintoja myös ihmisten ja toislajisten eläinten kohtaamiseen.